Syksy hiipii lähemmäs ja lähemmäs

Kaikista "eikö se ole vieläkään synytynyt?" "eikö yhtään oo ees sellanen olo?" "no joko?" kyselyistä huolimatta täällä ollaan vielä. Vauva ei ole päättänyt ilmeisesti syntyä hetkeäkään aikaisemmin. Ei, vaikka kuinka kävisin koiraa lenkittämässä, siivoilisin ja saunoisin.

Huomaan valmistautuvani vauvan syntymään tehden koko ajan jotain. Koska pitää yhtäkkiä hakea vaunukoppa varastosta valmiiksi, viedä lehdet ja roskat, koska siivota ja siivota vähän lisää. Mies kävi ostamassa tulokkaalle vauvakirjan ja sitähän piti alkaa sitten täytellä. 

Yhtäkkiä on tuntunut tärkeältä myös järjestää ja tilata valokuvia, neuloa keskeneräisiä töitä loppuun, tehdä joululahjoja ja ideoita niitä lisää. Kirjoittelen listoja asioista, jotka pitää muistaa ja mitä pitää pojalle hankkia syksyä varten.

Eilen puistossa meinaan havahduin siihen, että aamuisin alkaa olla kylmä. Pitäisikin lähteä metsästämään pojalle joku välikausihaalari. Tuskailen jo valmiiksi mistä löytyisi kohtuu hintainen ja hyvännäköinen haalari. Viimeksi, kun olin kaupoilla tuntui kaikki poikien haalarit olevan vain sinisiä tai sikahintaisia. Harmikseni huomasin myös, että 92 koosta eteenpäin tarjolla on hyvin paljon pelkästään takki+housut yhdistelmää, eikä haalareita. Ite koen haalarin paljon kätevämmäksi näin pienellä.

Koti alkaa vihdoin näyttää kodilta. Miehen kesäloman aikana saatiin vihdoin aikaiseksi miettittyä kodin sisustusjuttuja ja nyt olen joka päivä tuijotellut kodin eri paikkoja tyytyväisenä. Meikäläinen on aika kotihiiri, joten koenkin kotona viihtymisen aika tärkeäksi. Hankittiin kotiin muun muassa pitkään meikäläisen kuolauksen kohteena olleen Hayn tarjotinpöytä. Haluaisin vielä löytää pöydälle jonkun kivan valkoisen maljakon.

Mielessäni valmistaudun jo syksyyn ja toivon syksyn olevan aurinkoinen. Selaillessani viime vuoden syksyn kuvia, voin melkein haistaa nenässäni ne kirpeät syysaamut ja tuntea auringon lämmittävän poskia.

 Mukavaa viikonlopun jatkoa muruset! :)