Myönnän olevani vanhan aikainen ihminen. En pidä kuvien muokkaamisesta.
Valokuvaus on minulle ikään kuin taidetta. Haluan kuvalla ilmaista jotain mitä näen tai tunnen. Ottamiini kuviin liittyy vahvasti tunne-elämys. Ehkäpä juuri siksi karstan niin valtavasti kuvien muokkausta. Ajatus ottamani valokuvan muokkaamisesta saa minut puistelemaan. Kuvaa muokkaamalla siitä katoaa se jokin, se ydin. Koska haluan tallentaa juuri sen mitä näen ja tunnen, kuvan muokkaaminen ikään kuin muokkaa alkuperäistä oivallustani, tunnettani.
En sano, etteivätkö muut saisi muokata kuviaan. Kukin taplaa tyylillään. Minulle se ei sovi. Otan mielummin vaikka hieman epätarkempia, suttusempia kuvia, kunhan saan tallennettua sen mitä näen.
Valokuvaus on minulle oivallusten löytämistä. Onhan se välillä arkipäiväistä napsimista, mutta parhaimmillaan valokuvaus on sitä, että tajuat miten jostain saa hienon kuvan ja miten kauniilta jokin voi näyttää. En kaipaa valokuvaukseen sen suurempia kikkoja, haluan vain tallentaa sen mitä näen.
Olen paljon myös pohtinut sitä, miten jokainen oikeastaan voi nykyään olla valokuvaaja. Kuvien muokkaus saa valokuvauksen näyttämään helpolta ja vaivattomalta. Ennen etsittiin sitä täydellistä kuvauskulmaa ja hetkeä, nyt voit muokata kuvia juuri sellaisiksi kuin haluat niitten olevan.
Tuntuu myös, ettei valokuvia enää arvosteta samallalailla kuin ennen. Noh se onkin toisen kirjoituksen aihe sitten.
Mitenkäs te muut, jotka valokuvaatte? Onko kuvien muokkaus ok? Vai vieläkö on olemassa muita "kalkkiksia", niin kuin minä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti