Aamulla

Eilen, astellessani sateessa tennarit märkinä kohti uutta työpaikkaani, pohdin miten kauan ihmisellä menee tottua uuteen elämänrytmiin? Ainaiset aamuvuorot ovat hyvin väsyttäviä. Ennen kirosin vuorotöitä ja ainaista vuorojen vaihtelua. Mutta nyt olen huomannut kaipaavani iltavuoroja. Vapautta nukkua myöhään.
Mutta ehkä se tästä. Pikku hiljaa.

Pohdin bussissa istuessani miksi ihmissuhteet ovat niin vaikea laji? Miksi toiset yrittävät enemmän ja toiset vähemmän? Ja silti odotukset ovat kaikilla samoja.
Missä vaiheessa ihmisen kannattaa lopettaa yrittäminen ja uskominen ja oikeasti vain tylysti todeta, että minua ei kohdella näin? Hassua miten ne kaikista läheisimmät ihmissuhteet ovat aina niitä vaikeimpia.

Häät edistyvät pikku hiljaa. Monet jutut ovat alkaneet valmistua ja ressikin alkaa hieman hälvetä. Jaksan uskoa, että kaikki menee hyvin. Löysimme vihdoin Simballekkin hoitajan- JEE!

Ja nyt voisin mennä nauttimaan kupin teetä.

Aamun ihanin asia on runsas teevalikoima.

Kuvat http://weheartit.com/
en ole ehtinyt kuvata tarpeeksi ja säätää kuvia koneelle. Ehkä sitten joskus.