"On taas aika hyasinttien
usko pois sua, äiti, aattelen
sinä siellä, minä täällä jossakin
sanoinko koskaan että sua rakastin "
usko pois sua, äiti, aattelen
sinä siellä, minä täällä jossakin
sanoinko koskaan että sua rakastin "
Joulu on niin haikeaa aikaa. Kaikki ne lapsuuden muistot palaavat aina
mieleen. Kuinka äidin kanssa leivottiin pipareita, cd-soittimessa soi se
sama vanha joululevy ja kaikki lauloivat mukana. Iltaisin juotiin teetä
ja mietittiin mitä haluttaisiin joululahjaksi. Yhdessä paketoitiin
lahjoja ja meikäläiselle jäi usein se nauhan käkertäminen. Jouluaatot
sujuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta useimmiten samalla kaavalla.
Tärkeää oli käydä haudoilla. Yhdessä ihasteltiin kynttilöitä. Varsinkin
sitä yhtenä jouluna järjestettyä kynttilämeritempausta. Joulusaunassa
hiljennyttiin omiin aatoksiin. Ruokapöydässä notkuivat monenlaiset ei
niin jouluiset herkut, koska me lapset emme pitäneet oikeen mistään
jouluruuasta. Yhdessä katseltiin telkkaria ja ainakin lumiukko oli
nähtävä.
Kuka kulkee näin yksinään kalmistoon?
Kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain,
joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo.
Paikka hiljainen on,
tumma liikkumaton.
Äidin haudalle valon hän suo.
Kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain,
joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo.
Paikka hiljainen on,
tumma liikkumaton.
Äidin haudalle valon hän suo.
Liekin niin häilyvän
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa.
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin,
sitä katsoo ja taas odottaa.
Koska joulun hän saa,
koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin?
Mutta niin hiljainen,
koti yksinäisten,
on kuin puuttuisi siunaus sen."
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa.
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin,
sitä katsoo ja taas odottaa.
Koska joulun hän saa,
koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin?
Mutta niin hiljainen,
koti yksinäisten,
on kuin puuttuisi siunaus sen."
Voi äiti, minulla on sinua niin ikävä<3
Niin ihana postaus<3
VastaaPoista