Kumpi ja kampi tappeli

 En osannut päättää kumpi kuvista on parempi. Ylempi vai alempi. Joten laitoin molemmat.

Elämän taika osa 3

 "Empatia", Charlie seliti, "on kuin savukiehkura, joka nousee sinisinä lonkeroina taivaalle. Jos lonkeroiden annetaan vapaasti vaeltaa, ne voivat lentää minne ikinä ne tahtovat, ihmisten luo, koskettaa ja auttaa. Empatia on tavallaan maailmanlaajuista rakkautta, sitä että ihmienn tekee tiedostamattaan hyvää."

Hän olisi voinut jatkaa selittämällä, että ystävällisyys vaikuttaa aaltoliikkeen tavoin, ystävälliseen eleeseen vastataan ystävällisellä eleellä ja siihen taas ystävällisellä eleellä, aaltona aallon perään ja loputtomiin.

 

Star istuutui kirkon perälle ja katseli ymärilleen kiinnostuneena. Hän ei ollut elämänsä aikana ollut monessa kirkkorakennuksessa, ja hän rakasti niiden hienoa arkkitehtuuria ja kuvien kauneutta. Tunnelma kirkossa oli pyhä, ja hän kunnioitti uskontoa, jota oli varttuessaan ympärillä nähnyt. Starin parhaat ystävät olivat käyneet tällaisissa kirkoissa, ja häntä oli monta kertaa järkyttänyt, kun he olivat puhuneet uskonnostaan epäkunnioittavasti, vaikka he olivat eläneet sen oppien mukaan. Star oli sitä mieltä, että ihminen, joka ei anna itsestään kaikkea, on tekopyhä.                                                                                                                     Mutta ei ollut hänen asiansa sanoa mitään.                        Star itse uskoi hyvään sydämeen ja ystävällisyyteen: ihmisen tulee kohdella muita hyvin ja olla kiitollinen siitä, mitä hän on elämässä saanut. Siis melko lailla samaa kuin kirkossa saarnataan.

Ole ystävällinen muille ihmisille äläkä anna heidän nähdä tuskaasi. Tosin eihän sitä kukaan olisi edes pystynyt näkemään, vaikka hän olisi sen paljastanutkin.

Charlien uusi mantra oli, ettei ihminen voi vaiktutaa siihen, miten toiset käyttäytyvät tai mitä he ajattelevat, mutta siihen hän voi vaikuttaa, miten itse toisiin ihmisiin suhtautuu.
Näin siis teoriassa. Vaikka Charlie kuinka hoki itselleen mantraansa, todellisuus oli toisenlainen.

 -- Ihminen voi selviytyä muutoksesta. Eihän mikään maailmassa pysy samanlaisena. Tärkeää on oma suhtautuminen muutokseen. Vain sillä ja rakkaiden ihmisten läheisyydellä on merkitystä.

  Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Sano ihmisille, joita rakastat, että rakastat heitä. Älä jää odottamaan sateista päivää. Tee se heti.

  Hänen oli vaikea uskoa, että Davidin kuolemasta oli kulunut yli kuusi kuukautta. Tavallaan tuntui niin kuin siitä olisi kauemmin. Mutta taas toisaalta tuntui siltä kuin David olisi ollut ainoastaan sydämenlyönnin päässä.

Tekstit kirjasta Elämän taika, kirjoittaja Cathy Kelly.

Herätä mut maanantaina

 

 

Kuvat http://weheartit.com/

Minä muistan sinut

Minä muistan sinut
Kun aurinko paistaa 














Minä muistan sinut
Vaikka se on vaikeaa

Ja minä muistan sinut
Kaikki sinusta muistuttaa

muistan sinut
Ja aina aijon muistaa

Elämän taika osa 2

Kaksikymmentäneljävuotiaana hän oli tutustunut Brendaniin, ja mies oli muuttanut hänen elämänsä. Brendan oli saanut Charlien tuntemaan itsensä rakastetuksi ja erityiseksi. Heti heidän ensimmäisen kerran tavatessaan Charlie oli tiennyt, että Brendan oli hänen elämänsä rakkaus. Hän oli tottunut oman kotinsa levottomaan ilmapiiriin ja tunteiden räiskähtelyyn, mutta Brendanin seura sai hänet tajuamaan, että oli olemassa myös rauhallisia ihmisiä, jotka kohtelivat toisiaan ystävällisesti. Brendanin kotona kukaan ei huutanut pelkästään siitä syystä, että sattui olemaan huonolla tuulella.

Ihminen saattoi olla hyvä yhdessä roolissa, esimerkiksi kampanjoidessaan naisten oikeuksien puolesta, mutta toisessa, esimerkiksi hellän ja huolehtivaisen äidin roolissa, hän olikin toivoton.                                      Sellaista lakia ei ole olemassa, joka määräisi, että ihmisen pitää olla kummassakin roolissa hyvä. Riitti, kun oli hyvä toisessa. Omien kykyjen ymmärtäminen näillä eri alueilla oli kuitenkin tärkeä osa elämää.

Kysymys oli perheen sisäisestä lokeroinnista: perheessä pienelle lapselle määritellään tietty lokero, eikä hänen sovi poistua sieltä -ei ainakaan muiden mielestä.

Kun olet vihainen, älä anna menneiden loukkausten vaikuttaa siihen, mitä sanot. Se vain pahentaa tilannetta.

Maailma oli ikään kuin jakaantunut kahteen leiriin: niihin, jotka kärsivät, ja niihin, jotka eivät kärsineet, ja ne joihin sattui näkivät saman tuskan toistensa tyhjissä katseissa ja turtuneissa ilmeissä. Oikeassa leirissä kaikki ymmärsivät. Mutta siinä toisessa, jossa kukaan ei tiennyt, minkälaista on menettää kaikki, ihminen oli aivan yksin.

Tekstit kirjasta Elämän taika, kirjoittaja Cathy Kelly.

Hei milloin hanat aukeaa…

Tuttu musiikki lohduttaa, kun ikävä iskee.

Tyttö istui ikkunalla alla päin
Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen

Elämän taika osa 1

Hän näki punavaahteran, jonka hän oli istuttanut rakkauden huumassa ollessaan kaksikymmentävuotias.
"Istuta jotakin, niin muistat aina tuon tunteen", hänen äitinsä oli Starin hämmästykseksi sanonut.

"Niin tapahtuu kuin on tarkoitettu". Monet ihmiset ajattelevat, että sanonnassa viitataan hyviin asioihin, mutta Star tunsi maailmankaikkeuden lait ja tiesi, että sanonalla saatettiin tarkoittaa myös epäonnea.

Magneetti. Ihminen tai asia, joka vetää puoleensa. Magneetti. Natalie pyöritteli sanaa kiellellään.Hän katsoi joka päivä sanakirjastaan uuden sanan.
















Tekstit kirjasta Elämän taika, kirjoittaja Cathy Kelly.

Tänään satoi lunta ja kaipasin kesää

Tänään satoi lunta.
Haikailin kesää
piknikkejä puistossa
auringonpaistetta
järveltä käyvää pientä tuulta
Ikävöin.

And we feel blue

Vohveli ja Pippuri

Joskus tulee tilanteita jolloin ei koirasta kannata puhua sen omalla nimellään. Niimpä koira tarvitsee jonkin lempinimen, jota se ei itse tunnista. Meillä puhutaan Vohvelista ja Pippurista. Ei varmaankaan tarvitse erikseen selventää kumpi on kumpi.

 Vaikka näin äkkisilmäyksellä ei pojilla tunnu olevan paljon yhteneväisyyksiä, niin niitä kuitenkin on. Molemmat, kun tykkäävät makoilla sylissä. Myös jumittaminen lenkillä on mukavaa puuhaa molempien mielestä. Molemmat ovat hyvin ihmisrakkaita ja lelut ovat molempien mieleen.

 Erojakin toki löytyy. Siinä missä meidän Vohveli valitsee kaikista vähälumisimman reitin ja varoo tarkoin likaamasta tassuja, menee Pippuri sieltä missä lunta on eniten. Pippuri jaksaa seurata suurella mielenkiinnolla luontodokumentteja, kun taas Vohveli pitää enemmän lastenohjelmista. Siinä missä Vohveli ei hauku ollenkaan, Pippuri haukkuu vohvelinkin puolesta.

Pojilla on alkanut muodostua myös omat tehtävät lenkillä. Vohveli pitää huolen siitä, että lauma pysyy koossa. Se jää aina odottelemaan muita. Pippuri taas huolehtii lauman vartioinnista, se varoittaa haukkumalla lähestyvistä uhista. Vohveli näyttää mallia pikkuveikalleen ja pikkuveikka ovelana poikana kopioi isoveikan tekemisiä. Sellaista se meno on täällä meidän laumassa. Millaista on teillä? :)

We have to get lost just a little to find out where we belong

We've got memories to carry us through

Näitä hetkiä

Olen aina ollut päättämätön ihminen. Innostun helposti uusista asioista. Lennän tunteesta toiseen. Enkä oikeen tiedä mitä mieltä lopulta olen mistäkin.

Aloitin tämän blogin hartaalla ajatuksella, että siitä tulee juuri tietylainen.Enää en rönsyilisi aiheesta ja aihealueesta toiseen, kuten vanhassa blogissani. Mutta kuinkas sitten kävikään. Huomaan, että tämäkin blogi on juuri samanlainen kuin edellinenkin. Olen tyytymätön ja kiroan itseäni. Miksi on niin vaikea pysyä yhden ruudun sisällä?

Tänään aloin pohtimaan, että onko se toisaalta niin paha. Pitääkö meidän aina istua juuri siihen tiettyyn kekoon ja pysyä siinä? Eikö olisi helpompaa, jos voisimme nappailla ideoita sieltä ja täältä?
Joten täten julistan tämän blogin koskemaan elämää, kaikkineen väreineen hyppyineen ja päämäärättömyyksineen.

Mä metsään haluan mennä nyt

 Viime viikkoina meitä on siunattu lumella. Sekä tietenkin myrskyillä.

Miten ihanaa onkaan viedä koirat lumiseen metsään touhuamaan. Hyppelemään puunrunkojen yli ja menemään niiden alitse. Miten mukavaa on ollut, kun pakkanen kutittelee nenää ja aurinko paistaa.
Harmikseni unohdan aina kameran kotiin juuri silloin, kun olisi täydellinen kuvaushetki.