Jääräpäät jäljelle jää

"Jokainen päivä on uus seikkailu
Ja jokainen päivä onnen soturia kolhitaan
Jokainen päivä mä taas johonkin kompastun
Ja lyön pääni samaan seinään uudestaan

Mut en luovuta millään
En nyt enkä huomenna
Vaik oisin maissa
Ja kaikki tärpätiltä maistuis

En aio elämältä paeta
Ja muuksi muuttuu
Tiedän et pärjään
Koska jääräpäät jäljelle jää

Jokainen päivä on uus seikkailu
Ja jokainen päivä onnen soturia kolhitaan
Jokainen päivä mä taas johonkin kompastun
Tuhlaan varaakin viimeisetkin pennoset

Mut en luovuta millään
En nyt enkä huomenna
Vaik oisin maissa
Ja kaikki tärpätiltä maistuis

Ja tiedän et huomenna taas
On kaikki paremmin
Ja pärjään hyvin
Koska jääräpäät jäljelle jää"

https://www.youtube.com/watch?v=LtjH0Xtxwuw 

Onnee ei saa rahalla

Elämä soljuu eteenpäin

viime viikot ovat sisältäneet tunteita laidasta laitaan

odotusta, iloa, helpotusta,

surua, pelkoa, 

helpotusta, iloa ja rauhaa.

Kotona on nyt yksi pieni poika lisää.

Syksy hiipii lähemmäs ja lähemmäs

Kaikista "eikö se ole vieläkään synytynyt?" "eikö yhtään oo ees sellanen olo?" "no joko?" kyselyistä huolimatta täällä ollaan vielä. Vauva ei ole päättänyt ilmeisesti syntyä hetkeäkään aikaisemmin. Ei, vaikka kuinka kävisin koiraa lenkittämässä, siivoilisin ja saunoisin.

Huomaan valmistautuvani vauvan syntymään tehden koko ajan jotain. Koska pitää yhtäkkiä hakea vaunukoppa varastosta valmiiksi, viedä lehdet ja roskat, koska siivota ja siivota vähän lisää. Mies kävi ostamassa tulokkaalle vauvakirjan ja sitähän piti alkaa sitten täytellä. 

Yhtäkkiä on tuntunut tärkeältä myös järjestää ja tilata valokuvia, neuloa keskeneräisiä töitä loppuun, tehdä joululahjoja ja ideoita niitä lisää. Kirjoittelen listoja asioista, jotka pitää muistaa ja mitä pitää pojalle hankkia syksyä varten.

Eilen puistossa meinaan havahduin siihen, että aamuisin alkaa olla kylmä. Pitäisikin lähteä metsästämään pojalle joku välikausihaalari. Tuskailen jo valmiiksi mistä löytyisi kohtuu hintainen ja hyvännäköinen haalari. Viimeksi, kun olin kaupoilla tuntui kaikki poikien haalarit olevan vain sinisiä tai sikahintaisia. Harmikseni huomasin myös, että 92 koosta eteenpäin tarjolla on hyvin paljon pelkästään takki+housut yhdistelmää, eikä haalareita. Ite koen haalarin paljon kätevämmäksi näin pienellä.

Koti alkaa vihdoin näyttää kodilta. Miehen kesäloman aikana saatiin vihdoin aikaiseksi miettittyä kodin sisustusjuttuja ja nyt olen joka päivä tuijotellut kodin eri paikkoja tyytyväisenä. Meikäläinen on aika kotihiiri, joten koenkin kotona viihtymisen aika tärkeäksi. Hankittiin kotiin muun muassa pitkään meikäläisen kuolauksen kohteena olleen Hayn tarjotinpöytä. Haluaisin vielä löytää pöydälle jonkun kivan valkoisen maljakon.

Mielessäni valmistaudun jo syksyyn ja toivon syksyn olevan aurinkoinen. Selaillessani viime vuoden syksyn kuvia, voin melkein haistaa nenässäni ne kirpeät syysaamut ja tuntea auringon lämmittävän poskia.

 Mukavaa viikonlopun jatkoa muruset! :)

Päivän massu

Maha alkaa olla jo aika valtaisa. 

Vaikka viimeksi neuvolassa lääkäri oli sitä mieltä, että sirohan tuo on.

Noh sirohan se on, jossei itse sitä tarvitse kantaa,

vai miten se menee?

Mahan kasvattelua

Mahan kasvattelua

Olen ihmetellyt tätä vauvamahan kasvua. Tokassa raskaudessa maha on kasvanut paljon nopsampaa ja en halua edes ajatella miten iso pallomaha olen elokuussa.

Onnellinen täti

02.30 tuli puhelu, että kohta saadaan yökylävieras. Sen jälkeen alkoi jännittäminen.
 Lopulta lasten kanssa puistossa olessamme saapui tekstari: Poika syntyi. Kaikki meni hyvin.

Uusi täti oli onnesta pakahtua. Siskon toinen lapsi, tuleva kummilapseni, oli syntynyt. Kaveri tupsahti maailmaan kolme viikkoa etuajassa ja taisi yllättää niin äitinsä kuin tätinsä.

Sairaalassa ihmettelin onko ne vauvat todella noin pieniä. Ja ihania. Se tuhina,voih. Sydän pakahtuu.

Olen niin onnellinen.

Isoja uutisia

Jos kaikki hyvin menee

syksyn alussa meitä on neljä

Valitse onnellisuus

Tällä viikolla on blogissa ollut hiljaista. Kotona sen sijaan ei.

On sairasteltu, juostu vauvan perässä, ulkoiltu, sairasteltu lisää, todettu että jaahas neljä kulmahammasta haluaa puhjeta samaan aikaan, huomattu etteivät ne kulmahampaat nyt niin helposti puhkea. On nukuttu parin tunnin pätkissä ja otettu päiväunia. Soitettu paljon musiikkia ja laulettu ääni käheäksi.

 Olen pohtinut elämää. Ja sitä miten useammin pitäisi valita positiivisuus. Negatiivisuus jyllää helposti kaiken yli ja on vaikea keskittyä näkemään sitä kaikkea hyvää mikä on edessämme.

Valitse onnellisuus. Siinäpä mottoa tälle vuodelle.

Tiitiäisen satupuistossa

 

Käytiin testaamassa Tampereen uusi ihana puisto, nimittäin Tiitiäisen satupuisto Näsinkalliolla.

Puistossa taide, satuhahmot ja leikkiminen kohtaavat hienosti. Puistossa on ihania ja hauskoja leikkipaikkoja ja se on tosi kauniisti rakennettu. Tuolla olisi paljon tekemistä Nyytiä hieman vanhemmille lapsille, mutta kyllä tämmöinen taaperokin siellä viihtyi mainiosti.

Suosittelen!

Pipa päässä

Pipa päässä ja poika liikkeellä, ei nyt ehdi mallihommia tehdä, ei.

Unohtuneet

 Unohtuneet puistokuvat

Maa jäässä

lunta

ja me

Uudesta vuodesta ja vähän vanhastakin

Aluksi piti tehdä semmoinen söpö kuvakooste vuoden kivoimmista kuvista. Sitten iski todellisuus. Koko tänä vuonna olen ottanut koneen mukaan "12,173 tiedostoa, 108 kansiota". Pelkästään joulukuun kansio "1,752 tiedostoa, 16 kansiota"
Eli en ihan taida lähteä perkamaan noita.
....................................................
Minulla on myös ollut koko vuoden kestävä viikkokuvaprojekti, mutta katsellessani näitä kuvia en halunnutkaan julkaista niitä. Ne tuntuivat niin intiimeiltä, tärkeiltä. Niiden eteen on tehty vuoden aikana paljon töitä. On riidelty, leikitty, otettu uusiks ja uusiks ja unohdeltu.
..........................................................................................
Mutta mitä sanoisin tästä vuodesta? Se on ollut hyvin silmiäavaava. Ei lainkaan sellainen kuin luulin, mutta kuitenkin hyvä.

Kalenterin ensimmäisellä sivulla luki mitä aion tehdä ensi vuonna. Kirjoitin:
Elää, olla onnellinen, nauraa, hengittää, rauhoittua ja iloita.
Ei huonoja tavoitteita ollenkaan. Ehkäpä listalle pitäisi lisätä myös kärsivällisyys, sitä pitäisi jostain saada lisää.



Niin ja joulupostauksenki tekeminen nyt jäi. Todettakoon, että poika rakasti laatikoita ja muitakin jouluruokia. Söi melkein yhtä paljon kuin äiti. Sukulaiset olivat kuunnelleet tarkalla korvalla pojan kiinnostuksen kohteita. Lahjaksi poika sai mm. 11 kirjaa :D

Meikäläinen totesi ensimmäistä kertaa elämässäni, että jouluruoka on hyvää. Ehkäpä taivaallisen hyvällä bataattilaatikolla oli asian kanssa jotain tekemistä. Kuusikin oli ja kumpikaan pienistä pojista ei siitä juuri välittänyt.
............................................................................................
Mukavaa vuodenvaihdetta kaikille! Olkaahan ihmisiksi! Ja varovaisuutta rakettien kanssa!

Be thankful for what you got

 

william de vaughn- be thankful for what you got

Sunnuntaissiskot muistutti ihanasta biisistä. Sen jälkeen soinut tauotta. Kehotan tsekkaa myös Curtis Mayfieldin version.

1-v kuvaukset

Päätettiin ottaa pojasta itse 1-vuotiskuvia, koska emme onnistuneet saamaa aikaa haluamallemme valokuvaajalle.



Kuvia ollaan otettu monessa erässä ja ihan kivoja niistä tuli. Pari ideaa olis vielä varastossa.



Talvella kuvaaminen tuo omat haasteensa valon suhteen. Poika on nykyään myös aikamoinen vilivilpertti, joten toi paikoillaan pysyminen kuvien aikana on aikamoinen haaste.



Parhaita keinoja ovat tietenkin lahjonta, esim. legoilla. Myös harhautus ja pelleily toimivat.
Silti välillä käy näin

Sukellus!

Tänään jammailtiin

Pojan kanssa pidetään välillä jameja. Eli soitetaan musaa (aivan liian kovaa) ja tanssitaan. Viime aikoina ollaan kuunneltu mm.

 

 

 

 

 

 

 

 

Päiväunien jälkeen