Vaaleanpunaisia unelmia

Vaaleanpunainen

niin täynnä ristiriitaa.

Toisaalta väri josta en pidä,

toisaalta taas pidän.

Pieni häivähdys siellä tai täällä,

muttei liikaa,

ei paljoa.

Asiaa minusta

Noora haastoi minut kertomaan 10 asiaa itsestäni, joita kaikki eivät tiedä.
Tässäpä näitä:

1. Koiramme ja lapsemme nimet tulevat elokuvien hahmojen mukaan (osa väännetty, osa suoraa). Kaikki nimet olen pääsääntöisesti keksinyt minä. Tykkään ihan sikana lastenelokuvista ja osaan ulkoa liudan eri lastenleffojen lauluja ja repliikkejä. Näitä on tullut hoettua niin paljon, että jopa mieheni viljelee niitä nykyään.

2. Voisin luetella kymmeniä hyvin arkisia asioita joita en ole koskaan tehnyt. Kuten lotonnut, katsonut Bond/ Tähtien sota/ Rocky elokuvia, lasketellut, uinut meressä jne.

3. Olen matkustanut junalla normaalia keskivertoihmistä enemmän. Esimerkiksi yksi vuosi meni niin, että vietin kotonani vain noin joka kolmannen viikonlopun. Kaikki muut viikonloput reissasin ympäri Suomea taittaen matkat junalla. Osasin jo liudan juna-aikatauluja ulkoa.

4. Elämäni tärkein lemmikkini oli ensimmäinen koiramme. Meillä oli tapana miehen kanssa keksiä juttuja koirastamme. Kuten millaista musiikkia se kuuntelisi, millä luokalla se olisi, mitä se harrastaisi. Keksimme myös kaikenlaisia lauluja koirastamme ja noh rakastimme sitä aivan valtavasti. Toisen koiran kohdalla olenkin yrittänyt olla enemmän asenteella "se on vain koira", jottei luopuminen ole sitten ihan näin raskasta. Ensimmäisen koiramme kuolemasta on jo yli kaksi vuotta, mutta silti mietin koiraamme säännöllisesti. Se oli vain maailman ihanin ja kiltein koira.

5. Olen aika ujo ja todella huono sosiaalisissa tilanteissa. Kelailen paljon mitä mun pitäisi sanoa, kuullostaako tämä tyhmältä, mitähän toi toinen ajattelee musta. Lähipiirissä minut taas tunnetaan hyvinkin puheliaana ja hassuttelevana ihmisenä.

6. Vihaan soittaa puhelimella minnekään. Jos vain voin hoidan asiat mieluiten tekstareilla. Tai nykyään whatsupissa. Tai pakotan mieheni soittamaan puolestani.

7. Olen pahalaatuinen ruoka-ainekoostumusvihaaja. En voi sietää esimerkiksi outoja juustoja, kuten raejuustoa tai leipäjuustoa. Jugurttien kökköihin olen alkanut tottua vasta aikuisiällä, mutta mieluiten vieläkin valitsen suoraa kököttömän jugurtin. Ruokia ei saa sotkea keskenään. Töissä olen saanut tästä paljon vitsailua.

8. Ruoka-ainekoostumusvihaus tulee eniten esille hedelmien kanssa. En voi sietää hedelmien kuoria. Kuorin kaikki hedelmät luumuista päärynöihin. Mieluiten myös kirpeät viinirypäleet. Ne kuoret vain maistuvat niin pahalle. Olen myös törkeän tarkka siitä millaisia hedelmiä syön. Melkein kaikki sitrushedelmät ovat poissuljetut, koska se hedelmän sisällä oleva kuori/se valkoinen osa maistuu pahalle. Ainoat sitrushedelmät jotka uppoavat hyvin ovat klementiinit silloin parhaaseen klementiiniaikaan, eli joulun tienoilla. Olen myös hyvin tarkka hedelmien kypsyysasteesta. Sopivan vesimeloonin löytämiseen menee monesti useampikin kauppareissu. Banaani ei saa olla liian kypsä muutei myöskään liian raaka.

9. Olen todella nirso. En pidä esimerkiksi mausteisesta tai tulisesta ruuasta. En syö esimerkiksi mitään leikkeleitä, en juuri muuta lihaa kuin jauhelihaa. Raskausaikana vihaan kanan makua ja kun en ole raskaana olen hyvin tarkka millaista kanaa meille kotiin ostetaan. Yritän silti kokeilla välillä uusia juttuja ja useimmiten yritän antaa niille useamman yrityksen. Tiedän nirsouteni johtuvan ainakin osittain siitä, että minun annettiin lapsena (lue koko elämäni) olla nirso. Onneksi olen nykyään päässyt nirsoudesta jo hieman eroon ja koko ajan yritän maistella sekä tottua uusiin ruokiin.

10. Vaikka olen vasta 25 ihmiset yleensä luulevat minua paljon vanhemmaksi. Minulta ei koskaan kysytä papereita missään ja työkavereiden leuat loksahtavat auki kuullessaan oikean ikäni. Olen aina ollut perheen vastuunkantaja ja joutunut aikuistumaan nopeasti. Minulla on myös korkea työmoraali ja töissä pyrin antamaan kaikkeni. En ole ikinä ollut turhaa saikulla ja saikulla olessani poden aina huonoa omaatuntoa, kun hommat jää hoitamatta.

+ Koko nimeni sukunimi mukaan luettuna on hyvin vaikea monen mielestä.
+ Suurimman osan käsityötaidoistani olen opetellut itsekseni ohjeita lukemalla ja kokeilemalla +20v iässä.
+ Haaveilen eri ammateista ja täysin erilaisesta koulutuksesta, mutta en uskalla lähteä tavoittelemaan näitä haihatuksia. Toisaalta pidän ammatistani tosi paljon.
+ Menin ensimmäiseen kesätöihin ala-asteen 3. luokalla. Sen jälkeen olin töissä joka kesä. Kunnes 23 v olin ensimmäistä kertaa työttömänä yhden kesän ja tiesin töiden jatkuvan syksyllä. Kesän työttömyys johtui kunnan säästötoimista. Työkkärissä asiointi oli meikälle ihan uusi kokemus ja siellä ne virkailijat olivat superkivoja. Ei tarttenu täytellä juuri mitään lappuja, koska töiden jatkuminen oli varma juttu. Mutta oli kyllä outoa olla työttömänä koko kesä.
+ Keräilen kaikkea. Tai oikeastaan kaikenlaista tavaraa tuntuu keräytyvän mulle, vaikka säännöllisin väliajoin hankkiudun ylimääräsistä eroon. Omistan kymmeniä huiveja, kasan erilaisia lompakkoja, penaaleja, koruja, käsikoruja, kynsilakkoja.
+ Mulla on neljä tatuointia ja kaikki olen ottanut meiningillä kaksi kuvaa samalla kertaa. Suunnitteilla on vaikka kuinka monta lisää.
+ En ole erityisen hyvä missään. Mulla ei oo mitään erityistaitoa tai erityisosaamista. Osaan tehdä montaa asiaa ihan hyvin, kuten ommella ja neuloa.
+ Mulla on vahva Do it your self asenne, joka on lapsuudenajan peruja. Kotona äidin kanssa oli vähän meno, että kaikki tehdään itse tai opetellaan tekemään. Sillon tuli jo tutuksi huonekalujen kasaaminen, videoiden asennus jne. Niinpä monessa asiassa olen asenteella tuonhan tekee helposti itse. Mies kauhistelee näitä projekteja, kuten koirille väliaidan rakentaminen kerrostalossa. Samalla äkkiäkös tän nyt tekee asenteella menee Ikean kalusteiden kokoaminen, uusien laitteiden asentaminen, tietokoneongelmien ratkaiseminen.
+ Rakastan jäätelöä. Se on the herkku numero uno. Lisäksi pidän ihan hirveesti salmiakista ja lakritsista (jotka ei tietty oo hyväks näin raskaana ollessa, auts). Hedelmäkarkeista en pidä oikeestaan ollenkaan.

Onnee ei saa rahalla

Elämä soljuu eteenpäin

viime viikot ovat sisältäneet tunteita laidasta laitaan

odotusta, iloa, helpotusta,

surua, pelkoa, 

helpotusta, iloa ja rauhaa.

Kotona on nyt yksi pieni poika lisää.

Mä muutan caliin

Jos fiiliksiä ja elämää kuvaisi nyt biiseillä, ne olisivat

Meikä laulaa vaan, että :

Mä muutan caliin, mä muutan caliin, jätän Joensuus, Jyväskylän ja Tampereen väliin....

While the struggle continues....

Syksy hiipii lähemmäs ja lähemmäs

Kaikista "eikö se ole vieläkään synytynyt?" "eikö yhtään oo ees sellanen olo?" "no joko?" kyselyistä huolimatta täällä ollaan vielä. Vauva ei ole päättänyt ilmeisesti syntyä hetkeäkään aikaisemmin. Ei, vaikka kuinka kävisin koiraa lenkittämässä, siivoilisin ja saunoisin.

Huomaan valmistautuvani vauvan syntymään tehden koko ajan jotain. Koska pitää yhtäkkiä hakea vaunukoppa varastosta valmiiksi, viedä lehdet ja roskat, koska siivota ja siivota vähän lisää. Mies kävi ostamassa tulokkaalle vauvakirjan ja sitähän piti alkaa sitten täytellä. 

Yhtäkkiä on tuntunut tärkeältä myös järjestää ja tilata valokuvia, neuloa keskeneräisiä töitä loppuun, tehdä joululahjoja ja ideoita niitä lisää. Kirjoittelen listoja asioista, jotka pitää muistaa ja mitä pitää pojalle hankkia syksyä varten.

Eilen puistossa meinaan havahduin siihen, että aamuisin alkaa olla kylmä. Pitäisikin lähteä metsästämään pojalle joku välikausihaalari. Tuskailen jo valmiiksi mistä löytyisi kohtuu hintainen ja hyvännäköinen haalari. Viimeksi, kun olin kaupoilla tuntui kaikki poikien haalarit olevan vain sinisiä tai sikahintaisia. Harmikseni huomasin myös, että 92 koosta eteenpäin tarjolla on hyvin paljon pelkästään takki+housut yhdistelmää, eikä haalareita. Ite koen haalarin paljon kätevämmäksi näin pienellä.

Koti alkaa vihdoin näyttää kodilta. Miehen kesäloman aikana saatiin vihdoin aikaiseksi miettittyä kodin sisustusjuttuja ja nyt olen joka päivä tuijotellut kodin eri paikkoja tyytyväisenä. Meikäläinen on aika kotihiiri, joten koenkin kotona viihtymisen aika tärkeäksi. Hankittiin kotiin muun muassa pitkään meikäläisen kuolauksen kohteena olleen Hayn tarjotinpöytä. Haluaisin vielä löytää pöydälle jonkun kivan valkoisen maljakon.

Mielessäni valmistaudun jo syksyyn ja toivon syksyn olevan aurinkoinen. Selaillessani viime vuoden syksyn kuvia, voin melkein haistaa nenässäni ne kirpeät syysaamut ja tuntea auringon lämmittävän poskia.

 Mukavaa viikonlopun jatkoa muruset! :)

Elämä kantaa

Elämä kantaa

jos siihen jaksaa vaan uskoa

tuntematon ihminen voi pelastaa päiväsi.

Mistä taivas alkaa?

 

Joskus sitä miettii

mistä taivas alkaa

ja maa loppuu,

vai kenties elämä?

Kasvava pikkujätti

Pikkujätti sen kuin kasvaa ja kasvaa

äitiä hirvittää

joko se on iso?

Kotona vaelsin

- lapsuudesta tuttu nalle

- marja ja hedelmä-ähky

- yksi energinen koira

- paljon hyviä viileitä juomia

- yksi hikoileva mutsi

- iloinen lapsi

- paljon mielikuvitusta ja autojen pörinää

Siinäpä sitä listaa tälle päivälle.

Kenenkään elämä ei ole täydellistä

Lukioikäisenä kuvittelin, että kaikkien muiden elämä on paljon helpompaa. Säälin itseäni, perhettäni: miksi meidän perheessä pitää olla näitä hankaluuksia?

Manasin luokkakaverini syvimpään mustaan aukkoon, kun he valittivat poikaystävistään tai siitä, että saivat luvan muuttaa kaupunkimökilleen asumaan ja nyt heidän pitäisi itse alkaa tehdä lumityöt.

Muiden ongelmat tuntuivat niin vähäpätöisiltä ja pieniltä.

Muistan eräänkin kerran istuessani äitin kanssa sairaalassa. Juttelimme elämästä. Kerroin äitille miten joskus mietin miksi juuri minun äidille piti tulla tällaista. Miksei vaikka tuolle naiselle, joka istuu meitä vastapäätä. Itkimme ja nauroimme.

Näin vanhempana ja viisaampana olen ymmärtäny, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Kaikilla on vaikeaa. Joidenkin ongelmat ovat pienempiä ja joidenkin suurempia.

Sillä miten suuri ongelma, harmi, vastoinkäyminen on, ei ole merkitystä.

Merkitystä on sillä miten sinä opit selviämään niistä.

Suuret vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä. Ne ajavat meidät kuilun reunalle, jolloin voit valita selviätkö siitä vai et. Jos selviät, olet entistä vahvempi.

Minä en olisi tässä, en olisi se kuka olen, jos en olisi kokenut kaikkia niitä vastoinkäymisiä mitä elämä on eteeni heittänyt. Kaikki ne ovat saaneet minut uskomaan elämään, arvostamaan sitä. Minulla on syvä luottamus siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja sisulla mennään läpi vaikka mustan kiven.

En olisi tässä ilman niitä kaikkia vaikeita asioita. Minun piti käydä ne kaikki läpi. Jollekin toiselle riittää, että hän suree pienempiä asioita. Silti hänen ongelmansa voivat tuntua yhtä isoilta kuin minun.

 Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Kaikki kokee vastoinkäymisiä. Hyvän elämän, onnellisuuden mittarina voisikin pitää sitä, miten hyvin niistä hankaluuksista selviää.

Onneni on kiinni niin hennoin langoin

 

Tällä viikolla saimme hyvin ikäviä uutisia.

 Lähipiirissämme menetettiin elämän alku. 

Uutinen kosketti meitä kaikkia syvästi. 

Kaikki ne tulevaisuuden suunnitelmat, toiveet ja unelmat menetettiin.

Jokaisen menetyksen myötä vahvistuu se tunne, että meidän pitäisi arvostaa elämää enemmän. Muistaa halata ystäviä, kertoa puolisolle että rakastan vieläkin, 

soittaa vähän useammin mummulle ja lähettää kortti kummitädille.

On harmillista, että vasta menetyksen tultua sitä tajuaa miten kiitollinen pitäisi olla jokaisesta päivästä täällä. Muistamme miksi isovanhempien luona pitäisi käydä usemmin. Miksi sinne sairaalaan kannattaa mennä katsomaan kipeää sukulaista.

Emme koskaan tiedä mikä päivä on viimeinen, sinun tai minun.

Tänään halasin poikaani muutaman kerran liikaa, silitin alati kasvavaa mahaani ja kiitin näistä päivistä. Katsoin taivalle ja lähetin terveiset äitilleni ja ensimmäiselle koirallemme.

Ajatuksia viikolta

- Onneksi esikoinen on niin reipas. Jos äiti ei pääse lattialta ylös,

 tuo poika itse pyytämättä sisähousunsa äitille

- Voisikohan puhelimeen kehittää jonkinlaisen magneetin,

 jotta se olisi aina saatavilla. Jos ei vaikka joskus pääse sieltä lattialta ylös

- Pahvilaatikoiden silppuaminen on terapeuttista työtä. 

Ai miksikö ne pilkotaan? No eihän niitä tietenkään voi pahvinkeräykseen pistää vain litistettyinä. 

Kyllä papat tietää paremmin.

- Onkohan esikoinen tajunnut että meille tulee vauva? 

Hän on nimittäin keksinyt oivan tavan valmistaa isi ja äiti vauvan yöheräilyille.

 Joka öinen parin tunnin valvominen käy hyvästä treenistä.

 (äiti toivoo salaa, että poika oppisi nukkumaan edes silloin tällöin koko 

öitä ennnen vauvan syntymää, tai sitten meillä tulee varmaan olemaan aika väsynyttä porukkaa)

- Muutaman päivän nettikatkos tekee hyvää. 

Eipähän tarvitse tietää maailman menosta mitään, vaan voi uppoutua omaan pieneen kuplaan.

- Viiden tunnin ikean hyllyn kasaus vaatii hermoja.

 Onneksi pikkumies oli innokkaana apurina.

- Missä menee kiltin lapsen ja tuhman lapsen ero? 

Kasvatuksessa? Miksi kilttien pitäisi aina olla kilttejä? 

Miksi tuhmat saavat olla aina tuhmia? Miksi ihmiset unohtavat

sellaisen pienen asian merkityksen kuin kasvatus? Miksi kiltin lapsen

 pitäisi aina olla kiltisti ja nätisti ja hän ei muka koskaan kiukkua?

- Omasta levyhyllystä tekee välillä parhaat löydöt. 

Mielessä nyt

Viikon varrella on tarttunut mukaan ajatuksia, kuten

- se mikä ei tapa, vahvistaa
- kun stressaa, lisää elämääsi hyvää tekeviä asioita
- kaikki järjestyy kyllä, jotenkin joskus.
- kun maailma heittää rakeita niskaasi, etsi kaino jonne kadota
- jos muu ei auta, muuta toiselle puolelle maata, heitä puhelin mereen ja aloita alusta.

 

 

Haaveilen

Olen viime aikoina haaveillut paljon

Mökistä

Asunnosta

Jostain omasta

Pihasta, riippukeinusta, aamukahvista terassilla,

kukkapenkeistä, marjapuskista, omenapuunkukista,

syreenin tuoksusta, mansikoista, järvessä uimisessa,

räsymatoista, sisustamisesta.

Mistähän sitä saisi vielä lottovoiton?

Elämä keinuttaa

Viime aikoina elämä on keinuttanut venettämme

Hurja aallokko on välillä tyyntynyt

kunnes uusi myrsky on jälleen iskenyt.

Elämän syklit jaksavat hämmästyttää. 

Tämmöistä tänään,

ehkä huomenna toista?

Miehen silmin

 

Mies ehdotti, että otetaan joka viikko luontokuva

Olemmekin vuoroviikoin ottaneet luontokuvia

Tässä miehen ottama kuva muutaman viikon takaa

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa miten paljon pidän tästä

kaikki vaan loksahtaa kohdalleen