Kaikista "eikö se ole vieläkään synytynyt?" "eikö yhtään oo ees
sellanen olo?" "no joko?" kyselyistä huolimatta täällä ollaan vielä.
Vauva ei ole päättänyt ilmeisesti syntyä hetkeäkään aikaisemmin. Ei,
vaikka kuinka kävisin koiraa lenkittämässä, siivoilisin ja saunoisin.
Huomaan valmistautuvani vauvan syntymään tehden koko ajan jotain.
Koska pitää yhtäkkiä hakea vaunukoppa varastosta valmiiksi, viedä lehdet
ja roskat, koska siivota ja siivota vähän lisää. Mies kävi ostamassa
tulokkaalle vauvakirjan ja sitähän piti alkaa sitten täytellä.
Yhtäkkiä
on tuntunut tärkeältä myös järjestää ja tilata valokuvia, neuloa
keskeneräisiä töitä loppuun, tehdä joululahjoja ja ideoita niitä lisää.
Kirjoittelen listoja asioista, jotka pitää muistaa ja mitä pitää pojalle
hankkia syksyä varten.
Eilen puistossa meinaan havahduin siihen, että aamuisin alkaa olla
kylmä. Pitäisikin lähteä metsästämään pojalle joku välikausihaalari.
Tuskailen jo valmiiksi mistä löytyisi kohtuu hintainen ja hyvännäköinen
haalari. Viimeksi, kun olin kaupoilla tuntui kaikki poikien haalarit
olevan vain sinisiä tai sikahintaisia. Harmikseni huomasin myös, että 92
koosta eteenpäin tarjolla on hyvin paljon pelkästään takki+housut
yhdistelmää, eikä haalareita. Ite koen haalarin paljon kätevämmäksi näin
pienellä.
Koti alkaa vihdoin näyttää kodilta. Miehen kesäloman aikana saatiin
vihdoin aikaiseksi miettittyä kodin sisustusjuttuja ja nyt olen joka
päivä tuijotellut kodin eri paikkoja tyytyväisenä. Meikäläinen on aika
kotihiiri, joten koenkin kotona viihtymisen aika tärkeäksi. Hankittiin
kotiin muun muassa pitkään meikäläisen kuolauksen kohteena olleen Hayn
tarjotinpöytä. Haluaisin vielä löytää pöydälle jonkun kivan valkoisen
maljakon.
Mielessäni valmistaudun jo syksyyn ja toivon syksyn olevan
aurinkoinen. Selaillessani viime vuoden syksyn kuvia, voin melkein
haistaa nenässäni ne kirpeät syysaamut ja tuntea auringon lämmittävän
poskia.
Mukavaa viikonlopun jatkoa muruset! :)
