Helpot tekeleet

 Värjäsin vauvan harsot oranssiksi ja heitin värjäykseen mukaan perusvalkoisen t-paidan. Paita tuntui vielä kaipaavan jotain, joten väsäsin kangasväreillä tuollaisen öttiäisen, jonka mies nimitti koiraksi.
Kangasvärit on kyllä niin helppo ja nopea tapa tehdä tekstiileistä omannäköisiä.

 Paidan taakse tein viellä tollaisia kolmioita.

 Vauvalle tein myös talvea varten tuollaisen pienen myssyn.

Koti-iltoja

Pipa päässä

Pipa päässä ja poika liikkeellä, ei nyt ehdi mallihommia tehdä, ei.

Baktus huivi

 Kokeilimpa tehdä blogimaailmassa ilmeisesti joskus hittinäkin ollut baktus huivia ja tällainen siitä sitten tuli.

 Jokun olin pakko änkeä mukaan, kuinkas muutenkaan.

 Tämäkin tekele menee pukin konttiin ja toivottavasti saaja tykkää.

Itseä jäi pohdituttamaan josko tuollaisen joskus väkertäisi itellenikin. Nuita kun on niin simppeli tehdä.

Urotekoja

Kukapa olisi uskonut, että joskus opin neulomaan villapaidan. Whou.

Villapaita sai kaverikseen pari paria tumppuja. Ompa muuten vaikeaa neuloa pieniä tumppuja, aina niistä tulee liian isot.

Keriä keriä

Valmista ja haikeaa

 On haikea olo. Pitkään keskeneräinen työ on valmis.

 Yleensä sitä on vain tyytyväinen. Kun saa projektin loppuun. Mutta tällä kertaa minut valtasi suunnaton haikeus.

 Tämän jouluisen pöytäliinan teon oli aloittanut äitini. Ja kun äidin voimat ehtyivät hän antoi sen minulle ja pyysi tekemään loppuun. Ennen huovutusta pöytäliinalla oli pituutta varmaan 160 cm ja nyt valmiina se on tuollainen nysä.

Mutta eteenpäin on mentävä. Niinhän ne mummotkin sanovat.

Villaa ja farkkua

 

Laatikossa odotttaa monta keskeneräistä työtä, mutta pikku hiljaa. Onhan niitä valmistunutkin, mutta niistä myöhemmin.