Elämän taika osa 2

Kaksikymmentäneljävuotiaana hän oli tutustunut Brendaniin, ja mies oli muuttanut hänen elämänsä. Brendan oli saanut Charlien tuntemaan itsensä rakastetuksi ja erityiseksi. Heti heidän ensimmäisen kerran tavatessaan Charlie oli tiennyt, että Brendan oli hänen elämänsä rakkaus. Hän oli tottunut oman kotinsa levottomaan ilmapiiriin ja tunteiden räiskähtelyyn, mutta Brendanin seura sai hänet tajuamaan, että oli olemassa myös rauhallisia ihmisiä, jotka kohtelivat toisiaan ystävällisesti. Brendanin kotona kukaan ei huutanut pelkästään siitä syystä, että sattui olemaan huonolla tuulella.

Ihminen saattoi olla hyvä yhdessä roolissa, esimerkiksi kampanjoidessaan naisten oikeuksien puolesta, mutta toisessa, esimerkiksi hellän ja huolehtivaisen äidin roolissa, hän olikin toivoton.                                      Sellaista lakia ei ole olemassa, joka määräisi, että ihmisen pitää olla kummassakin roolissa hyvä. Riitti, kun oli hyvä toisessa. Omien kykyjen ymmärtäminen näillä eri alueilla oli kuitenkin tärkeä osa elämää.

Kysymys oli perheen sisäisestä lokeroinnista: perheessä pienelle lapselle määritellään tietty lokero, eikä hänen sovi poistua sieltä -ei ainakaan muiden mielestä.

Kun olet vihainen, älä anna menneiden loukkausten vaikuttaa siihen, mitä sanot. Se vain pahentaa tilannetta.

Maailma oli ikään kuin jakaantunut kahteen leiriin: niihin, jotka kärsivät, ja niihin, jotka eivät kärsineet, ja ne joihin sattui näkivät saman tuskan toistensa tyhjissä katseissa ja turtuneissa ilmeissä. Oikeassa leirissä kaikki ymmärsivät. Mutta siinä toisessa, jossa kukaan ei tiennyt, minkälaista on menettää kaikki, ihminen oli aivan yksin.

Tekstit kirjasta Elämän taika, kirjoittaja Cathy Kelly.