Joskus tulee tilanteita jolloin ei koirasta kannata puhua sen omalla nimellään. Niimpä koira tarvitsee jonkin lempinimen, jota se ei itse tunnista. Meillä puhutaan Vohvelista ja Pippurista. Ei varmaankaan tarvitse erikseen selventää kumpi on kumpi.
Vaikka näin äkkisilmäyksellä ei pojilla tunnu olevan paljon yhteneväisyyksiä, niin niitä kuitenkin on. Molemmat, kun tykkäävät makoilla sylissä. Myös jumittaminen lenkillä on mukavaa puuhaa molempien mielestä. Molemmat ovat hyvin ihmisrakkaita ja lelut ovat molempien mieleen.
Erojakin toki löytyy. Siinä missä meidän Vohveli valitsee kaikista vähälumisimman reitin ja varoo tarkoin likaamasta tassuja, menee Pippuri sieltä missä lunta on eniten. Pippuri jaksaa seurata suurella mielenkiinnolla luontodokumentteja, kun taas Vohveli pitää enemmän lastenohjelmista. Siinä missä Vohveli ei hauku ollenkaan, Pippuri haukkuu vohvelinkin puolesta.
Pojilla on alkanut muodostua myös omat tehtävät lenkillä. Vohveli pitää huolen siitä, että lauma pysyy koossa. Se jää aina odottelemaan muita. Pippuri taas huolehtii lauman vartioinnista, se varoittaa haukkumalla lähestyvistä uhista. Vohveli näyttää mallia pikkuveikalleen ja pikkuveikka ovelana poikana kopioi isoveikan tekemisiä. Sellaista se meno on täällä meidän laumassa. Millaista on teillä? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti