Vaeltavat kengät jo kuudetta vuotta

Selailin eilen pitkästä aikaa vanhoja valokuvia ja tajusin, että himpura vieköön olen kuvaillut jalkojani jo ainakin kuusi vuotta. Vaeltavat kengät ovat tehneet matkaansa jo iäisyyden.

Kaikki sai alkunsa eräästä kouluprojektista, johon räpsin kuvia. Halusin ottaa kuvia itsestäni, mutten naamastani. Joten niinpä räpsäsin kuvia jaloistani. Ja siitä se sitten jäi.

Näihin kuviin liittyy niin paljon muistoja. On myös ollut hauska katsella kuvia vanhoista rakkaista kengistä, joita ei enää ole.

Kuvia oli valtavasti. Koitin napsia kollaasiin mukaan joitain rakkaimpia ja ikimuistoisimpia. Lasten myötä vaeltavat kengät on saanut ihan uuden ulottuvuuden. Nykyään yhä useammin kuvista löytyy myös pojan kengät.

Nykyään tuntuu, että jalkakuvista on tullut jo jonkimoinen trendi. Niitä ottaa kaikki.

Nykyään kuvailu on ottanut taas uuden ulottuvuuden. Äly kotiutui viimein meikäläisellekin ja nykyään meikäläinen löytyy instagramista -> http://instagram.com/o.nnu  Kuvia ei vielä oo paljoo, mutta eiköhän se tästä, kun alkukankeudesta päästään. Vinkatkaahan oma instatilinne kommenttilootassa!

On taas aika hyasinttien

Joulunaikaan meillä pauhaa Jouluradio keittiössä ja lapsikin on oppinut jo laulamaan tiptaptiptap. Olen varsin huonolla menestyksellä onnistunut löytämään hyviä joululevyjä, joten olenkin tyytynyt jouluradion kuunteluun. Yleensä sieltä soi kaikkia tuttuja lauluja, mutta viime päivinä on vastaan tullut muutama uusi laulu, jotka ovat kolahtaneet ja kovaa. Olen pysähtynyt kuuntelemaan ja nieleskellyt kyyneliä.

 "On taas aika hyasinttien
usko pois sua, äiti, aattelen
sinä siellä, minä täällä jossakin
sanoinko koskaan että sua rakastin "

 Joulu on niin haikeaa aikaa. Kaikki ne lapsuuden muistot palaavat aina mieleen. Kuinka äidin kanssa leivottiin pipareita, cd-soittimessa soi se sama vanha joululevy ja kaikki lauloivat mukana. Iltaisin juotiin teetä ja mietittiin mitä haluttaisiin joululahjaksi. Yhdessä paketoitiin lahjoja ja meikäläiselle jäi usein se nauhan käkertäminen. Jouluaatot sujuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta useimmiten samalla kaavalla. Tärkeää oli käydä haudoilla. Yhdessä ihasteltiin kynttilöitä. Varsinkin sitä yhtenä jouluna järjestettyä kynttilämeritempausta. Joulusaunassa hiljennyttiin omiin aatoksiin. Ruokapöydässä notkuivat monenlaiset ei niin jouluiset herkut, koska me lapset emme pitäneet oikeen mistään jouluruuasta. Yhdessä katseltiin telkkaria ja ainakin lumiukko oli nähtävä.

 Kuka kulkee näin yksinään kalmistoon?
Kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain,
joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo.
Paikka hiljainen on,
tumma liikkumaton.
Äidin haudalle valon hän suo.

Liekin niin häilyvän
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa.
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin,
sitä katsoo ja taas odottaa.
Koska joulun hän saa,
koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin?
Mutta niin hiljainen,
koti yksinäisten,
on kuin puuttuisi siunaus sen."

Jouluisin muistelen äitini viimeistä joulua. Miten sitkeä mimmi hän olikaan, kun jaksoi vielä jouluun asti. Olihan sitä joulusaunaan päästävä, niin kuin äitini sanoi. Olen onnellinen, kun voin jakaa nämä muistot mieheni kanssa ja voimme yhdessä nauraen muistella äitini hassuja juttuja. Kerron lapsille heidän toisesta mummustaan, joka istuu tuolla pilven reunalla ja vilkuttaa heille.
Voi äiti, minulla on sinua niin ikävä<3

DIY: Helpot joulukortit taaperon kanssa

Joulukortteja pitää alkaa taas pian lähettämään ja tänä vuonna päätin pistää mutkat suoraksi ja selviytyä urakasta mahdollisimman helpolla.
Piirsin pahville erilaisia ja erikokoisia kuusia ja leikkasin ne irti. Pahvina käytin muropaketteja. Kiinnitin kuusen sinitarralla korttipohjaan. Sitten annoin taaperon maalata vesiväreillä korttipohjat täyteen.


Maalaushommassa riitti viihdykettä monelle päivälle, kun jouduttiin olemaan sisällä flunssan takia.
Kun kortit oli kuivunut irroitin kuuset. Sitten vain koristelemaan. Piirsin kuusen reunat kultatussilla ja kuusen latvaan piirsin tähden. Lisäksi tein erilaisia koukeroita ja nauhoja. Lopuksi pursotin vähän glitteriä päälle ja muutamaan korttiin jaksoin kirjoittaa toivotuksia kultatussilla. Ja valmista tuli.



Korteista tuli aika värikkäitä ja sympaattisia.


Korteista ylijääneet kuuset laitoin keittiötä koristamaan. Helppoa ja kivaa! :)

Vähän parempi kahvihetki

Meillä kotona juodaan paljon lämpöisiä juomia. Kaapeissa notkuu niin kahvia, pikakahvia, teetä kuin glögiä. Viime aikoina ollaan jaksettu panostaa kahvihetkiin taas vähän enemmän, nimittäin kaivettiin kahvimylly kaapin kätköistä esille.



Kahvimyllyn ostin aikanaan miehelle synttärilahjaksi täältä ja sillä tuli aluksi jauhettua aika useinkin kahvia. Sitten iski arki ja jauhaminen jäi. Kahvinpapujen jauhaminen kuin ei ole välttämättä mitään nopeinta hommaa tuollaisella käsikäyttöisellä laitteella. Nyt ollaan yritetty vapaapäivinä viettää päivässä edes yksi rauhallinen kahvihetki. Meikäläinen tosin valitsee useimmiten kahvin tilalta teen.



Papujen jauhaminen on ihanaa puuhaa. Tuoreen kahvin tuoksu on melkein huumaavaa. On ollut myös hauska huomata miten erilaista jauhaminen on erilaisilla pavuilla. Jotkin pavut jauhautuvat todella nopeeta ja joihinkin saa käyttää oikeen kunnolla voimaa. Miehestä on myös mukavaa maistella erilaisia kahveja ja onneksi monista kahvikaupoista saa ostettua pieniäkin määriä papuja mukaan. Meikäläinenhän ei maista noita kahvien eroja, kun meikäläisen kahvi, kun koostuu melkeimpä kaikesta muusta kuin kahvista :D



Erään kerran kaupassa hyllyjen välissä seikkailtuani bongasin noi Bonne soseet. Ne on täyttä sosetta ilman lisättyä sokeria. Ai, että olin niin iloinen. Ollaankin nyt maustettu jugurtteja, viilejä, puuroja yms. tolla persikkasoseella. Mansikkasose oli vähän liian tujua meidän perheen makuun. Aikaisemmin monesti käytettiin noita Pilttejä esimerkiksi jugurtin maustamiseen, mutta monessa Piltissähän on lisättyä sokeria. Toi Bonne on myös tosi riittosaa, koska sitä ei tarvitse kauhean paljon laittaa, koska se on niin tujakkaa.
Meillä Esikoinen on tosi innokas kahvinjauhaja. Kun ottaa kahvimyllyn esiin juoksee poika innokkaana keittiöön ja huutaa "papuja papuja jauhaa".

Mukavaa viikonjatkoa kaikille! :)

Vaaleanpunaisia unelmia

Vaaleanpunainen

niin täynnä ristiriitaa.

Toisaalta väri josta en pidä,

toisaalta taas pidän.

Pieni häivähdys siellä tai täällä,

muttei liikaa,

ei paljoa.

Punaisen sävyt

Näetkö Hänet?

 

 

Itsepäinen

 Itsepäinen kuva

Ei halua kääntyä

Olkoon

Aikamatka

 

Joskus ihan pienet asiat siirtävät minut ajassa takaisin.

Kun tuijotan tuota valkeaa maljakkoa muistan.

Muistan miten se joskus oli äitin kirjahyllyn päällä.

Kuinka monta kertaa olen kuullut siitä tarinaa.

Kuinka monta kertaa äiti laittoi siihen kukkia.

Nyt se on minulla.

Ja aina se muistuttaa äitistä.

And so I tell myself that I'll be strong

You show the lights that stop me

Katuvalot

 

Syksyn ja talven synkkinä hetkinä palaan tämän levyn pariin.
Se kuljettaa minut muistoissa niihin hämäriin aamuihin,

kun istuin lämpöisessä bussissa matkalla töihin.

Oli aikainen aamu,silmät meinasivat painua kiinni pitkän bussimatkan aikana. 

Tiesin, että pian pitäisi astua viileään kirpeään ulkoilmaan.

Tallustaa loputtoman harmaan parkkipaikan läpi.

Avata ovet ja valmistautua uuteen päivään.

Loihtia hymy naamalle ja vastaanottaa pienet kasvot uuteen ihanaan päivään.

Joskus ikävöin noita hetkiä.

Kun sai vain nojailla bussin istuimeen,

tuijotella ikkunasta ulos ja odottaa.

Odottaa tuota kaikkea mikä kohta alkaa.

Olla vaan. 

Tuijottaa ohiviliseviä valoja, ihmisiä, vesipisaroita.

Olla vaan.

 "Street Lights"

Let me know
Do I still got time to grow
Things ain't always set in stone
That be known let me know
Let me
Seems like, street lights, glowin
Happen to be just like moments, passin
In front of me so I hopped in, the cab and
I paid my fare see I know my destination
But I'm just not there
All the streets, glowin
Happen to be just like moments, passin
In front of me so I hopped in, the cab and
I paid my fare see I know my destination
But I'm just not there
In the streets
In the, streets
I'm just not there in the streets
I'm just not there
Life's just not fair
Seems like, street lights, glowin
Happen to be just like moments, passin
In front of me so I hopped in, the cab and
I paid my fare see I know my destination
But I'm just not there
All the street lights, glowin
Happen to be just like moments, passin
In front of me so I hopped in, the cab and
I paid my fare see I know my destination
But I'm just not there
All the street lights, glowin
Happen to be just like moments, passin
In front of me so I hopped in, the cab and
I paid my fare see I know my destination
But I'm just not there
In the streets
In the, streets
I'm just not there in the streets
I'm just not there
Life's just not fair
Life's just not fair

And I'm not sleeping now the dark is too hard to beat

Jääräpäät jäljelle jää

"Jokainen päivä on uus seikkailu
Ja jokainen päivä onnen soturia kolhitaan
Jokainen päivä mä taas johonkin kompastun
Ja lyön pääni samaan seinään uudestaan

Mut en luovuta millään
En nyt enkä huomenna
Vaik oisin maissa
Ja kaikki tärpätiltä maistuis

En aio elämältä paeta
Ja muuksi muuttuu
Tiedän et pärjään
Koska jääräpäät jäljelle jää

Jokainen päivä on uus seikkailu
Ja jokainen päivä onnen soturia kolhitaan
Jokainen päivä mä taas johonkin kompastun
Tuhlaan varaakin viimeisetkin pennoset

Mut en luovuta millään
En nyt enkä huomenna
Vaik oisin maissa
Ja kaikki tärpätiltä maistuis

Ja tiedän et huomenna taas
On kaikki paremmin
Ja pärjään hyvin
Koska jääräpäät jäljelle jää"

https://www.youtube.com/watch?v=LtjH0Xtxwuw 

Asiaa minusta

Noora haastoi minut kertomaan 10 asiaa itsestäni, joita kaikki eivät tiedä.
Tässäpä näitä:

1. Koiramme ja lapsemme nimet tulevat elokuvien hahmojen mukaan (osa väännetty, osa suoraa). Kaikki nimet olen pääsääntöisesti keksinyt minä. Tykkään ihan sikana lastenelokuvista ja osaan ulkoa liudan eri lastenleffojen lauluja ja repliikkejä. Näitä on tullut hoettua niin paljon, että jopa mieheni viljelee niitä nykyään.

2. Voisin luetella kymmeniä hyvin arkisia asioita joita en ole koskaan tehnyt. Kuten lotonnut, katsonut Bond/ Tähtien sota/ Rocky elokuvia, lasketellut, uinut meressä jne.

3. Olen matkustanut junalla normaalia keskivertoihmistä enemmän. Esimerkiksi yksi vuosi meni niin, että vietin kotonani vain noin joka kolmannen viikonlopun. Kaikki muut viikonloput reissasin ympäri Suomea taittaen matkat junalla. Osasin jo liudan juna-aikatauluja ulkoa.

4. Elämäni tärkein lemmikkini oli ensimmäinen koiramme. Meillä oli tapana miehen kanssa keksiä juttuja koirastamme. Kuten millaista musiikkia se kuuntelisi, millä luokalla se olisi, mitä se harrastaisi. Keksimme myös kaikenlaisia lauluja koirastamme ja noh rakastimme sitä aivan valtavasti. Toisen koiran kohdalla olenkin yrittänyt olla enemmän asenteella "se on vain koira", jottei luopuminen ole sitten ihan näin raskasta. Ensimmäisen koiramme kuolemasta on jo yli kaksi vuotta, mutta silti mietin koiraamme säännöllisesti. Se oli vain maailman ihanin ja kiltein koira.

5. Olen aika ujo ja todella huono sosiaalisissa tilanteissa. Kelailen paljon mitä mun pitäisi sanoa, kuullostaako tämä tyhmältä, mitähän toi toinen ajattelee musta. Lähipiirissä minut taas tunnetaan hyvinkin puheliaana ja hassuttelevana ihmisenä.

6. Vihaan soittaa puhelimella minnekään. Jos vain voin hoidan asiat mieluiten tekstareilla. Tai nykyään whatsupissa. Tai pakotan mieheni soittamaan puolestani.

7. Olen pahalaatuinen ruoka-ainekoostumusvihaaja. En voi sietää esimerkiksi outoja juustoja, kuten raejuustoa tai leipäjuustoa. Jugurttien kökköihin olen alkanut tottua vasta aikuisiällä, mutta mieluiten vieläkin valitsen suoraa kököttömän jugurtin. Ruokia ei saa sotkea keskenään. Töissä olen saanut tästä paljon vitsailua.

8. Ruoka-ainekoostumusvihaus tulee eniten esille hedelmien kanssa. En voi sietää hedelmien kuoria. Kuorin kaikki hedelmät luumuista päärynöihin. Mieluiten myös kirpeät viinirypäleet. Ne kuoret vain maistuvat niin pahalle. Olen myös törkeän tarkka siitä millaisia hedelmiä syön. Melkein kaikki sitrushedelmät ovat poissuljetut, koska se hedelmän sisällä oleva kuori/se valkoinen osa maistuu pahalle. Ainoat sitrushedelmät jotka uppoavat hyvin ovat klementiinit silloin parhaaseen klementiiniaikaan, eli joulun tienoilla. Olen myös hyvin tarkka hedelmien kypsyysasteesta. Sopivan vesimeloonin löytämiseen menee monesti useampikin kauppareissu. Banaani ei saa olla liian kypsä muutei myöskään liian raaka.

9. Olen todella nirso. En pidä esimerkiksi mausteisesta tai tulisesta ruuasta. En syö esimerkiksi mitään leikkeleitä, en juuri muuta lihaa kuin jauhelihaa. Raskausaikana vihaan kanan makua ja kun en ole raskaana olen hyvin tarkka millaista kanaa meille kotiin ostetaan. Yritän silti kokeilla välillä uusia juttuja ja useimmiten yritän antaa niille useamman yrityksen. Tiedän nirsouteni johtuvan ainakin osittain siitä, että minun annettiin lapsena (lue koko elämäni) olla nirso. Onneksi olen nykyään päässyt nirsoudesta jo hieman eroon ja koko ajan yritän maistella sekä tottua uusiin ruokiin.

10. Vaikka olen vasta 25 ihmiset yleensä luulevat minua paljon vanhemmaksi. Minulta ei koskaan kysytä papereita missään ja työkavereiden leuat loksahtavat auki kuullessaan oikean ikäni. Olen aina ollut perheen vastuunkantaja ja joutunut aikuistumaan nopeasti. Minulla on myös korkea työmoraali ja töissä pyrin antamaan kaikkeni. En ole ikinä ollut turhaa saikulla ja saikulla olessani poden aina huonoa omaatuntoa, kun hommat jää hoitamatta.

+ Koko nimeni sukunimi mukaan luettuna on hyvin vaikea monen mielestä.
+ Suurimman osan käsityötaidoistani olen opetellut itsekseni ohjeita lukemalla ja kokeilemalla +20v iässä.
+ Haaveilen eri ammateista ja täysin erilaisesta koulutuksesta, mutta en uskalla lähteä tavoittelemaan näitä haihatuksia. Toisaalta pidän ammatistani tosi paljon.
+ Menin ensimmäiseen kesätöihin ala-asteen 3. luokalla. Sen jälkeen olin töissä joka kesä. Kunnes 23 v olin ensimmäistä kertaa työttömänä yhden kesän ja tiesin töiden jatkuvan syksyllä. Kesän työttömyys johtui kunnan säästötoimista. Työkkärissä asiointi oli meikälle ihan uusi kokemus ja siellä ne virkailijat olivat superkivoja. Ei tarttenu täytellä juuri mitään lappuja, koska töiden jatkuminen oli varma juttu. Mutta oli kyllä outoa olla työttömänä koko kesä.
+ Keräilen kaikkea. Tai oikeastaan kaikenlaista tavaraa tuntuu keräytyvän mulle, vaikka säännöllisin väliajoin hankkiudun ylimääräsistä eroon. Omistan kymmeniä huiveja, kasan erilaisia lompakkoja, penaaleja, koruja, käsikoruja, kynsilakkoja.
+ Mulla on neljä tatuointia ja kaikki olen ottanut meiningillä kaksi kuvaa samalla kertaa. Suunnitteilla on vaikka kuinka monta lisää.
+ En ole erityisen hyvä missään. Mulla ei oo mitään erityistaitoa tai erityisosaamista. Osaan tehdä montaa asiaa ihan hyvin, kuten ommella ja neuloa.
+ Mulla on vahva Do it your self asenne, joka on lapsuudenajan peruja. Kotona äidin kanssa oli vähän meno, että kaikki tehdään itse tai opetellaan tekemään. Sillon tuli jo tutuksi huonekalujen kasaaminen, videoiden asennus jne. Niinpä monessa asiassa olen asenteella tuonhan tekee helposti itse. Mies kauhistelee näitä projekteja, kuten koirille väliaidan rakentaminen kerrostalossa. Samalla äkkiäkös tän nyt tekee asenteella menee Ikean kalusteiden kokoaminen, uusien laitteiden asentaminen, tietokoneongelmien ratkaiseminen.
+ Rakastan jäätelöä. Se on the herkku numero uno. Lisäksi pidän ihan hirveesti salmiakista ja lakritsista (jotka ei tietty oo hyväks näin raskaana ollessa, auts). Hedelmäkarkeista en pidä oikeestaan ollenkaan.

Yksinäinen kuin marraskuun ensimmäinen

Musiikki on tärkeä osa elämääni. Vuodenajat vaikuttavat vahvasti myös musiikin kuunteluun. On tiettyjä levyjä, joita kuunnellaan vain syksyisin. On myös levyjä joita kuunnellaan vain autossa. Jotkin levyt sopivat tiettyihin paikkakuntiin joiden läpi ajetaan.
Viime vuonna muutama perinteinen syyslevy jo kyllästytti, mutta tänä vuonna ne kuullostavat taas hyviltä.
On ollut myös hauska huomata miten parisuhteessa on tullut yhteisiä syyslevyjä ja kevätlevyjä. On yhteisiä kynttilänvalossakuuntelulevyjä ja aamulevyjä.
Kohta syyslevyt vaihtuvat talvilevyihin, samoin kuin syystakki vaihtuu talvitakiksi.

Järvestä onnen löydät

Maisema kuin maalaus

Jämähdän tuijottamaan näitä kuvia kerta toisensa jälkeen

Maisema kuin maalaus

täydellinen heti taltioituna

tuo muutaman minuutin kestävä aika ennen valon katoamista puiden taakse

Kuinka joka kuvassa valo on eri tavalla

Kaunista

Taivasta palvon

 Koiran kanssa tehdyt lenkit toimivat hengähdystaukoina arjen hulinasta.
On ihanaa vetää keuhkot täyteen kirpeää ilmaa ja nauttia luonnon äänistä, hiljaisuudesta ja huminasta.

Kaislikko heiluu tuulessa, aurinko on laskemassa, nenän päätä kutittaa.

Tässä se on, täydellinen hetki vain olla.

Helpot tekeleet

 Värjäsin vauvan harsot oranssiksi ja heitin värjäykseen mukaan perusvalkoisen t-paidan. Paita tuntui vielä kaipaavan jotain, joten väsäsin kangasväreillä tuollaisen öttiäisen, jonka mies nimitti koiraksi.
Kangasvärit on kyllä niin helppo ja nopea tapa tehdä tekstiileistä omannäköisiä.

 Paidan taakse tein viellä tollaisia kolmioita.

 Vauvalle tein myös talvea varten tuollaisen pienen myssyn.