Parvekeaarre

Saimpa kuin sainkin ihanan parvekeaarteen. Nimeltä Hylly.

Kyseessä ei olekkaan mikään ihan tavallinen hylly. Vaan.

Lapsuuden aikainen hylly. Näitä on olemassa oikeesti kaksi.

Molemmat hyllyt ovat kulkeneet läpi monien monien muuttoje. Aina ne ovat nitisseet ja natiseet, huojuneet ja heiluneet. Ja silti ne ovat pysyneet matkassa mukana. Pohdin hyllyn hankkimista parvekkeelle. Näin ollen välttäisin viimevuotisten istutusten kohtalon. Eli sen, ettei yksi pieni koira pääse kaivelemaan multakippoja. Ja silloin muistin nämä hyllyt.

Nämä hyllyt on kulkenut vuoron perään lapselta toiselle. Me kaikki kolme sisarusta olemme käyttäneet niitä. Hyllyt ovat jo niin heiluvia, etten mitään kauhean arvokasta niihin uskaltaisi laittaa. Joten siksipä toisesta tuli täydellinen parvekehylly.

Töydellisen parvekehyllyn tekee sopiva väri, koko, muoto ja helppus. Ei tarvitse murehtia meneekö se pilalle, jos se kastuu tms.

Sain hyllyyn myös muutaman uuden ruukun. Nyt puuttuu enää vaan ne kesäkukat.