Kenenkään elämä ei ole täydellistä

Lukioikäisenä kuvittelin, että kaikkien muiden elämä on paljon helpompaa. Säälin itseäni, perhettäni: miksi meidän perheessä pitää olla näitä hankaluuksia?

Manasin luokkakaverini syvimpään mustaan aukkoon, kun he valittivat poikaystävistään tai siitä, että saivat luvan muuttaa kaupunkimökilleen asumaan ja nyt heidän pitäisi itse alkaa tehdä lumityöt.

Muiden ongelmat tuntuivat niin vähäpätöisiltä ja pieniltä.

Muistan eräänkin kerran istuessani äitin kanssa sairaalassa. Juttelimme elämästä. Kerroin äitille miten joskus mietin miksi juuri minun äidille piti tulla tällaista. Miksei vaikka tuolle naiselle, joka istuu meitä vastapäätä. Itkimme ja nauroimme.

Näin vanhempana ja viisaampana olen ymmärtäny, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Kaikilla on vaikeaa. Joidenkin ongelmat ovat pienempiä ja joidenkin suurempia.

Sillä miten suuri ongelma, harmi, vastoinkäyminen on, ei ole merkitystä.

Merkitystä on sillä miten sinä opit selviämään niistä.

Suuret vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä. Ne ajavat meidät kuilun reunalle, jolloin voit valita selviätkö siitä vai et. Jos selviät, olet entistä vahvempi.

Minä en olisi tässä, en olisi se kuka olen, jos en olisi kokenut kaikkia niitä vastoinkäymisiä mitä elämä on eteeni heittänyt. Kaikki ne ovat saaneet minut uskomaan elämään, arvostamaan sitä. Minulla on syvä luottamus siihen, että asioilla on tapana järjestyä ja sisulla mennään läpi vaikka mustan kiven.

En olisi tässä ilman niitä kaikkia vaikeita asioita. Minun piti käydä ne kaikki läpi. Jollekin toiselle riittää, että hän suree pienempiä asioita. Silti hänen ongelmansa voivat tuntua yhtä isoilta kuin minun.

 Kenenkään elämä ei ole täydellistä. Kaikki kokee vastoinkäymisiä. Hyvän elämän, onnellisuuden mittarina voisikin pitää sitä, miten hyvin niistä hankaluuksista selviää.

Onneni on kiinni niin hennoin langoin

 

Tällä viikolla saimme hyvin ikäviä uutisia.

 Lähipiirissämme menetettiin elämän alku. 

Uutinen kosketti meitä kaikkia syvästi. 

Kaikki ne tulevaisuuden suunnitelmat, toiveet ja unelmat menetettiin.

Jokaisen menetyksen myötä vahvistuu se tunne, että meidän pitäisi arvostaa elämää enemmän. Muistaa halata ystäviä, kertoa puolisolle että rakastan vieläkin, 

soittaa vähän useammin mummulle ja lähettää kortti kummitädille.

On harmillista, että vasta menetyksen tultua sitä tajuaa miten kiitollinen pitäisi olla jokaisesta päivästä täällä. Muistamme miksi isovanhempien luona pitäisi käydä usemmin. Miksi sinne sairaalaan kannattaa mennä katsomaan kipeää sukulaista.

Emme koskaan tiedä mikä päivä on viimeinen, sinun tai minun.

Tänään halasin poikaani muutaman kerran liikaa, silitin alati kasvavaa mahaani ja kiitin näistä päivistä. Katsoin taivalle ja lähetin terveiset äitilleni ja ensimmäiselle koirallemme.

Mahan kasvattelua

Tallinnassa taaperon kanssa

 Kaikenlaisen vaiheilun jälkeen päädyimme tänä vuonna tekemään kesälomareissun Tallinnaan. Matkaan lähdettiin asenteella, että ei liikaa suunnitella mitään vaan tehdään mitä huvittaa. Ja vitsi miten kivaa ja rentoa meillä olikaan.

Eckerön laiva lähti Helsingistä aamulla, koira oli viety jo edellisenä iltana hoitoon. Ajomatka meni hyvin ja meikäläistä nauratti miten valosaa on. Olin kuvitellut, että aamuyöllä olisi hämärää ja pimeää, mutta mitä vielä, ihan yhtä kirkasta ja valosaa oli. Eli note to your self: Suomessa on kesä, eli on valoisaa, aina!
Miehen kanssa hämmästeltiin terminaalin pysäköinnin kalleutta. Kyllä Turussa oli paljon halvempaa viime kesänä.
Laivamatka meni tosi hyvin. Poika viihtyi melkein koko parituntisen laivan leikkialueella, olihan siellä rekkoja ja autoja millä leikkiä. Menomatkalla oli aikamoinen ryysis, mutta paluumatkalla oli sitten paljon väljempää.

Hotelliksi valikoitui aivan kaiken keskellä oleva Nordic Hotel Forum. Hotelli sijaitsee aivan vanhan kaupungin lähellä, Viruhotellia vastapäätä. Hotellin takana on Rottermanni ja aivan hotellin läheltä lähtivät ratikat. Hotelli oli kyllä niin superhyvä. Muun muassa ihan törkeen kattava ja monipuolinen aamiainen. Pojalle oltiin aluksi tuomassa ylimääräistä normaalia sänkyä ja pyynnöstä vaihtoivat sen heti vauvojen matkasänkyyn. Parasta hotellissa oli hotellin uima-allas saunoineen ja kuntosaleineen. Lastenallasta ei toki ollut, mutta poika leikki vedellä tyytyväisenä aikuisten altaan leveillä rappusilla. Oli niin ihanaa iltaisin mennä vuorotellen uimaan ja saunomaan.
Tallinna yllätti muutenkin positiivisesti. Se oli jotenkin niin erilainen verrattuna moneen muuhun kaupunkiin. Vaikka lähdettiinkin asenteella, ettei liikaa suunnitella ja tehdä, niin tuli kyllä ihan mukavasti käveltyä ja kierreltyä paikkoja

Reissussa jaksoin yllättävän hyvin, vaikka käveltiinkin aika paljon. Pitemmät matkat tehtiin ratikalla. Ratikkakortin saa muuten hankittua R-kiskalta ja lapsen kanssa matkustava matkustaa ilmatteeksi. Kertalippu ratikkaan on 1,60 ja sen saa ostettua kuljettajalta. Jos käyttää ratikkaa useamman kerran päivässä kannattaa suoraa hankkia kortti. Uus kortti maksaa 2e ja yksi e-lippu maksaa öbaut egen. Vuorokauden aikana kortilta ei kuitenkaan lähde enempää kuin päivälipun hinta (3e). Eli halpaa on. (Paikallisille toi matkusteluhan ei maksa mitään. Siellä on ilmainen julkinen liikenne).


 Nyytillä on just menossa aikamoinen oman tahdon kausi ja mielipidettä löytyy niin ruokailujen kuin pottailujen suhteen. Reissussa ei jaksettukaan liikaa nipottaa esim. ruokien kanssa. Muuten pojan kanssa meni tosi hyvin. Hyviksi reissueväiksi todettiin valmispuurot, spruitat, muumirusinat ja välipalakeksit. Tallinnasta saa hankittua kaikki tarvittavat vauvanruuat, vaikkakin valikoima on paljon suppeampi kuin Suomessa.

Sen verran mukavaa oli, että tulevaisuudessa mennään varmasti uudelleenkin. Ehkäpä vielä joskus ihan kahdesteen miehen kanssa. 

Särkkä

Jos sä välität ees vähän

Parempi iloita siitä mitä sul on
Ku aina surra vaan sitä mitä sul ei oo
Parempi iloita siitä mitä sul on, on, joo, joo

Jos sul on jotain hyvää pidä huolta siitä
Älä välitä mitä muut on siitä mieltä
Jos sul on jotain hyvää pidä hyvää huolta
Jos sä välität ees vähän pidä, hei, hei

Toisille ei mikään riitä
Niil on kaikkea mut ei ne osaa nauttii siitä, ei
Niil on kyllä millä mällää
Mut eivät tiiä mitä tekisivät elämällään

Sillä aina jotain puuttuu
Aina jotain uupuu, just, just
Mä sanon haluu, haluu, mut ei saa mitä haluu
Ku haluu, haluu mut ei saa

Nopsajalka- Hyvää huolta

Ajatuksia viikolta

- Onneksi esikoinen on niin reipas. Jos äiti ei pääse lattialta ylös,

 tuo poika itse pyytämättä sisähousunsa äitille

- Voisikohan puhelimeen kehittää jonkinlaisen magneetin,

 jotta se olisi aina saatavilla. Jos ei vaikka joskus pääse sieltä lattialta ylös

- Pahvilaatikoiden silppuaminen on terapeuttista työtä. 

Ai miksikö ne pilkotaan? No eihän niitä tietenkään voi pahvinkeräykseen pistää vain litistettyinä. 

Kyllä papat tietää paremmin.

- Onkohan esikoinen tajunnut että meille tulee vauva? 

Hän on nimittäin keksinyt oivan tavan valmistaa isi ja äiti vauvan yöheräilyille.

 Joka öinen parin tunnin valvominen käy hyvästä treenistä.

 (äiti toivoo salaa, että poika oppisi nukkumaan edes silloin tällöin koko 

öitä ennnen vauvan syntymää, tai sitten meillä tulee varmaan olemaan aika väsynyttä porukkaa)

- Muutaman päivän nettikatkos tekee hyvää. 

Eipähän tarvitse tietää maailman menosta mitään, vaan voi uppoutua omaan pieneen kuplaan.

- Viiden tunnin ikean hyllyn kasaus vaatii hermoja.

 Onneksi pikkumies oli innokkaana apurina.

- Missä menee kiltin lapsen ja tuhman lapsen ero? 

Kasvatuksessa? Miksi kilttien pitäisi aina olla kilttejä? 

Miksi tuhmat saavat olla aina tuhmia? Miksi ihmiset unohtavat

sellaisen pienen asian merkityksen kuin kasvatus? Miksi kiltin lapsen

 pitäisi aina olla kiltisti ja nätisti ja hän ei muka koskaan kiukkua?

- Omasta levyhyllystä tekee välillä parhaat löydöt.